Milloin kosteus- tai mikrobivaurio on korjattava – ja mitä toimenpideraja tarkoittaa?
Rakennustutkimuksissa törmätään usein kysymyksiin: Onko tämä rakenne vaurioitunut? Onko löydös merkittävä? Pitääkö se korjata?
Vastaukset eivät aina ole yksiselitteisiä. Rakennustekninen vaurio, poikkeava tutkimustulos ja terveydensuojelulain tarkoittama terveyshaitta ovat eri asioita. Myös rakennuksen käyttötarkoituksella on merkitystä siihen, millä perusteilla olosuhteita arvioidaan.
Milloin rakenne on kosteus- tai mikrobivaurioitunut?
Rakenteessa oleva kosteus ei automaattisesti tarkoita korjaustarvetta vaativa kosteusvaurio. Rakennusmateriaaleissa voi myös esiintyä mikrobeja ilman, että kyseessä on rakennuksen käytön kannalta merkityksellinen mikrobivaurio. Esimerkiksi ulkoilmaan tai maaperään yhteydessä olevissa rakenteissa mikrobien esiintyminen on luonnollista.
Rakennusteknisessä tutkimuksessa arvioidaan muun muassa rakenteen kosteusteknistä toimintaa, havaittuja kosteus- ja lahovaurioita, materiaalien kuntoa sekä mahdollista mikrobikasvua. Tarvittaessa havaintoja varmistetaan laboratorioanalyyseillä.
Tärkeää on myös se, missä vaurio sijaitsee ja voiko siitä olla yhteys rakennuksen sisäilmaan.
Mitä asumisterveysasetuksen toimenpideraja tarkoittaa?
Asumisterveysasetuksessa (545/2015) toimenpiderajalla tarkoitetaan altisteen pitoisuutta, mittaustulosta tai ominaisuutta, jonka ylittyessä haitasta vastuussa olevan tulee ryhtyä toimenpiteisiin terveyshaitan selvittämiseksi ja tarvittaessa sen poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Terveyshaittaa arvioitaessa huomioidaan kokonaisuus, kuten altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto.
Asumisterveysasetuksen 20 §:n mukaan toimenpiderajan ylittymisenä pidetään esimerkiksi korjaamatonta kosteus- tai lahovauriota sekä mikrobikasvua rakennuksen sisäpinnalla tai sisäpuolisessa rakenteessa. Lämmöneristeessä todetun mikrobikasvun arvioinnissa huomioidaan, onko eriste kosketuksissa ulkoilmaan tai maaperään. Muualla rakenteessa tai tilassa oleva mikrobikasvu ylittää toimenpiderajan silloin, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua.
Tämän vuoksi kaksi laboratoriotulokseltaan samankaltaista mikrobilöydöstä voivat rakennuksessa olla merkitykseltään hyvin erilaisia.
Vaurio ja altistumisolosuhde eivät ole sama asia
Rakenteessa voidaan todeta paikallinen vaurio, mutta sisäilman kannalta olennaista on lisäksi arvioida, voivatko vauriosta peräisin olevat epäpuhtaudet kulkeutua sisätiloihin.
Esimerkiksi ulkoseinän sisällä oleva mikrobivaurio ja sisäpinnalla näkyvä mikrobikasvu eivät ole altistumisen kannalta samanlaisia tilanteita. Rakenteen ilmatiiveys, paine-erot ja epäpuhtauksien kulkeutumisreitit vaikuttavat siihen, voiko rakenteessa oleva epäpuhtauslähde vaikuttaa sisäilmaan.
Rakennusterveysasiantuntijan (RTA) tehtävänä voi olla rakennuksen ja altistumisolosuhteiden tutkiminen ja arviointi. RTA voi toimia myös terveydensuojeluviranomaisen käyttämänä ulkopuolisena asiantuntijana. Varsinaisen terveydensuojelulain mukaisen terveyshaitan arvioinnin ja mahdolliset viranomaismääräykset tekee kunnan terveydensuojeluviranomainen, käytännössä terveystarkastaja. Terveydensuojelulain mukaan viranomaisen määräysten tulee perustua tarkastukseen sekä riittäviin ja luotettaviin mittauksiin, näytteisiin, tutkimuksiin, selvityksiin tai havaintoihin.
Milloin vaurio pitää korjata?
Jos asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy esimerkiksi mikrobeja, kosteutta tai muuta olosuhdetta siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa, terveydensuojelulain mukaan toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi on ryhdyttävä viipymättä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen poikkeava löydös johtaisi automaattisesti tiettyyn korjaustapaan. Tutkimuksilla tulisi ensin selvittää vaurion sijainti, laajuus ja syy sekä arvioida sen merkitys rakennuksen olosuhteisiin. Tämän jälkeen voidaan suunnitella tarkoituksenmukaiset korjaustoimenpiteet.
Myös vaurion aiheuttaja on tärkeää poistaa. Pelkkä vaurioituneen materiaalin uusiminen ei ratkaise ongelmaa, jos esimerkiksi rakenteeseen kohdistuva kosteusrasitus jatkuu.
Missä rakennuksissa asumisterveysasetusta sovelletaan?
Asumisterveysasetus koskee asuntojen lisäksi muita oleskelutiloja. Tällaisia ovat esimerkiksi koulut, päiväkodit ja muut vastaavat tilat. Työterveyslaitos nostaa nämä myös esiin kuvatessaan asumisterveysasetuksen soveltamisalaa.
Tavallisten toimistojen ja muiden työpaikkojen sisäympäristön arviointi tapahtuu puolestaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan lainsäädännön ja ohjeistuksen pohjalta.
Työterveyslaitoksella on toimistotyyppisille työympäristöille sisäilman viitearvoja muun muassa kemiallisille yhdisteille, kuiduille ja mikrobeille. Niiden avulla voidaan tunnistaa tavanomaisesta poikkeavia pitoisuuksia ja arvioida esimerkiksi lisätutkimusten tarvetta. Viitearvon ylittyminen ei kuitenkaan sellaisenaan osoita terveysvaaraa tai oireiden syytä, eivätkä nämä viitearvot ole viranomaisen asettamia toimenpiderajoja.
Entä teollisuustilat ja työperäinen altistuminen?
Teollisuudessa ja muissa työympäristöissä, joissa työntekijä voi altistua työstä tai tuotantoprosessista peräisin oleville kemiallisille epäpuhtauksille, arvioinnissa käytetään muun muassa HTP-arvoja eli haitallisiksi tunnettuja pitoisuuksia.
HTP-arvot ovat työpaikan ilman epäpuhtauksille annettuja arvoja, jotka työnantajan on otettava huomioon arvioidessaan työpaikan ilman puhtautta, työntekijöiden altistumista ja mittaustulosten merkitystä. HTP-arvot ovat ohjeellisia raja-arvoja; joidenkin erityisen vaarallisten altisteiden osalta on lisäksi erikseen säädetty sitovia raja-arvoja.
HTP-arvoja ei siten pidä sekoittaa asumisterveysasetuksen toimenpiderajoihin tai Työterveyslaitoksen toimistotyyppisten työympäristöjen sisäilman viitearvoihin.
Kokonaisuus ratkaisee
Rakennuksen tutkimisessa on tärkeää erottaa toisistaan rakennustekninen vaurio, altistumisolosuhteen arviointi ja terveydensuojelulain tarkoittaman terveyshaitan arviointi.
Yksittäinen poikkeava mittaustulos tai materiaalinäytteessä todettu mikrobikasvu ei välttämättä yksin kerro, kuinka merkittävä löydös rakennuksen käyttäjien kannalta on. Arvioinnissa huomioidaan muun muassa vaurion sijainti ja laajuus, rakenteen toiminta, mahdolliset ilmavuotoreitit, paine-erot sekä se, voivatko epäpuhtaudet kulkeutua sisätiloihin.
Siksi kosteus- ja mikrobivaurioiden tutkiminen on parhaimmillaan kokonaisuuden selvittämistä: mitä on vaurioitunut, miksi se on vaurioitunut, voiko vaurio vaikuttaa sisäilmaan ja mitä tilanteen korjaamiseksi tulisi tehdä.
