Joskus homeen tai ”mummolan” hajua voi esiintyä, vaikkei rakennuksista löydy homevaurioita. Miten se on mahdollista?

Kloorifenoleja sisältäviä puunsuoja-aineita on pääosin käytetty vuosina 1930–90 estämään puun lahoamista, sinistymistä ja homeen muodostumista. Yleisin kyllästysaine tunnetaan nimellä Ky-5, joka sisältää pääosin tetra- tri- ja pentakloorifenolien natriumsuoloja. Vastaava valmiste on tunnettu Ruotsissa nimellä KP-Cuprinol.

Kloorianisolien muodostuessa mikrobien aineenvaihduntaprosessissa kloorifenolista irtoaa yksi tai useampi klooriatomi ja hydroksyyliryhmään liittyy metyyliryhmä ja näin syntyy vastaava kloorianisoli. Nykyisin kloorifenolipohjaisten puunsuoja-aineiden käyttö on kielletty Suomessa.

Vaikka kloorianisolien syntyprosessi vaatii kosteutta ja mikrobeja, niiden löytyminen sisäilmasta tai rakenteesta ei välttämättä tarkoita kosteusvauriota rakenteissa ja merkittävää mikrobikasvua kyllästetyissä rakennusmateriaaleissa.

Kloorianisolien hajun ilmaantuminen voi kestää jopa kymmeniä vuosia (tunkkainen, homeen haju). Haju imeytyy helposti erityisesti huokoisiin materiaaleihin ja tekstiileihin.

Nykytiedon mukaan kloorianisolit eivät aiheuta matalina pitoisuuksina terveyshaittaa, mutta korkeina pitoisuuksina voivat aiheuttaa stressiperäisiä ärsytysoireita. Haju käsitetään tämän hetken tiedoilla siis pääosin viihtyvyyshaitaksi mutta ympäristöministeriön kuntotutkimusoppaan mukaan (Ympäristöopas 2016, sivu 76): ”Terveydensuojelulaissa (763/1994) asuintiloissa esiintyvät häiritsevät hajut katsotaan mahdolliseksi terveyshaitan aiheuttajaksi.”

Hajun poistamiseksi varmimpana tapana voidaan pitää kloorifenoleilla käsitellyn puun poistamista ja korvaamista toisella materiaalilla. Nykyisin markkinoilta löytyy myös erilaisia hajujen adsorptioon perustuvia suodatin sekä höyrynsulkukankaita. Tekstiileistä ja huonekaluista hajun poistaminen voi olla hyvin haastavaa.